Oma urheilutausta

Pienestä pitäen olen aina ollut urheilullinen. Nuorempana pelasin jalkapalloa, joka vaihtui vuosien varrella osittain diabeteksen tuomien haasteiden takia tanssiin. Jalkapalloa pelasin 7 vuotta ja showtanssi harrastin 4 vuotta. Näiden lisäksi olen talvisin lautaillut ja hiihtänyt. Yläasteen jälkeen ryhmäliikuntatunnit ja salitreenaaminen tulivat elämääni isommin ja veivät lopulta voiton.

Kuntosalitreenaaminen/fitnessurheilu

Ensimmäinen kosketus kuntosalitreenaamiseen tuli yläasteella. Kun henkilökohtaisista syistä jouduin jättämään jalkapallon ja tanssin, siirryin salille treenaamaan. Halusin muotoja ja olla vahva. Vuonna 2019 omat treenini tuntuivat jumittavan, eikä kehitystä tullut siinä määrin, missä toivoin. Näihin aikoihin aloin myös kiinnostua fitnessurheilusta – halusin näyttää, että diabeetikkokin voi menestyä tässä lajissa ja murtaa myyttejä siitä, ettei sairaus estä unelmia.

Aloin etsiä itselleni sopivaa valmentajaa, joka ymmärtäisi myös diabeteksen tuomat haasteet. Vaikka en löytänyt valmentajaa, joka olisi ymmärtänyt diabetesta syvemmin, hyvä valmentaja kuitenkin löytyi. Olen ollut fitnessmaailmassa mukana vuodesta 2019 lähtien.

Aloittaessani salilla treenaamisen tein itse monia virheitä. Moniin tavoitteisiin olisin varmasti päässyt jo aikaisemmin, jos olisin tiennyt, miten toimia "järkevästi" ravitsemuksen ja liikunnan suhteen. Nyt haluankin, ettei muiden tarvitsisi tehdä samoja virheitä, kun minä olen tehnyt. Treenaan edelleen säännöllisesti ja tavoitteellisesti fitnessurheilun parissa, mutta viimeisten vuosien aikana treenini ovat muuttuneet monipuolisemmiksi ja kokonaisvaltaisemmin hyvinvointiani tukeviksi.

Diabetes

 Sain tyypin 1 diabetes diagnoosinvuonna 2007, 10-vuotiaana. En alkuun tiennyt sairaudesta mitään, mutta jo heti sairaalassa oloni aikana tiesin haluavani auttaa ihmisiä. (Pidin sairaalassaolosta.)

Kaikki tuntui alussa jännittävältä ja uudelta. Asiat sujuivat suhteellisen helposti, paitsi liikunnan parissa. Teini-iällä diabeteksen hoito vaikeutui (tuli mukaan elämän muut haasteet, kiinnostukset ja hormoonit), sivuutin diabetekseni ja jätin sen hoidon taka-alalle. Urheilun parissa diabeteksen hallinta oli aina ollut mysteeri, johon yritin saada poliklinikkakäynneillä apua hoitoalan ammattilaisilta. - Turhaan. Syvällisempi ymmärrys tästä aiheesta tuntui puuttuvan. Halusin voida paremmin, harrastaa ja kehittyä lajeissani paremmin.

Kun hoitoalan ammattilaisilta en saanut itse tarvitsemaani tukea/apua diabeteksen ja urheilijan ravitsemuksen ja liikunnan yhdistämisestä, aloin itse opiskella asiaa ja kouluttautua hoitoalalle ja liikunta-alalle PT:ksi. Haaveeksi muodostui saada auttaa diabeetikoita voimaan paremmin ja pääsemään tavoitteisiin!